VESIJÄRVEN SUOJELEMINEN JA KUNNOSTUS

Vielä 1970-luvulla Vesijärvi oli maan saastuneimpia järviä. Vuosikymmenien aikana järven hoidon merkitys on ymmärretty. Limnologi Juha Keto kertoo, miten järvi nostettiin syvistä vesistä nykyiseen loistoonsa.

_{Artikkelin kuvat ovat osa Iida Hollménin valokuvateosta ”Vaikka tuulee vastaan”}

Vesijärvi lainehtii Lahden keskustasta Järvi-Suomeen asti. Eteläisellä lahdella on kaupungin uimaranta, jossa paikalliset pulahtavat uimaan kesäisin ja talvisin. Kun järvi on tyyni, heijastuu keskustan satamassa sen pintaan Sibeliustalo kuin peilikuvana.

Vuosikymmeniä sitten järvi voi kuitenkin huonosti. Vesijärvi oli 1970-luvulla yksi Suomen saastuneimmista järvistä teollisuuden päästöjen ja järveen laskettujen jätevesien takia.

“Vesijärvestä ei silloin haluttu puhua. Järvessä ei uinut kukaan, koska siihen laskettiin puhdistamatonta jätevettä suoraan viemäreistä”, kertoo limnologi Juha Keto.

“Levämassa olisi melkein kantanut ihmisen. Kun satamasta lähti veneellä, jäi vana, joka näkyi selvästi vielä monta päivää myöhemminkin. Kalastajat soutivat vauhdilla puhtaammille vesille roskan ja rikinhajun keskeltä.”

Limnologi pelastaa huonokuntoisia järviä

Keto sukelteli lapsena Päijänteessä. Kun lähisukulainen sai tontin Vesijärven pohjoisrannalta 1940-luvulla, nuoren pojan maailma mullistui.

“Vesijärvi jäi lapsuudestani mieleen kirkkaana ja lämpimänä. Sukeltaessa näin kalat ja vesikasvit, toisin kuin muissa järvissä. Se oli uskomatonta,” Keto kertoo.

Yhteys Vesijärveen sittemmin katkesi 1950-luvun alussa, kun rantatontin omistanut sukulainen menehtyi. Keto näki Vesijärven seuraavan kerran 1960-luvulla, jolloin järven huonontunut tila tuli shokkina.

“Järvi ei muistuttanut enää entistä”, Keto muistelee. “Vesijärvi oli merkittävimpiä syitä, miksi opiskelin limnologiksi. Kun menin 60-luvulla vesihallintoon töihin, sain tehtäväkseni tutkia, mitä vaikutuksia Vesijärven vedellä oli Päijänteeseen. Ottaessani näytteitä töitä ja graduani varten tajusin, miten huonossa kunnossa järvi todella oli. Tutkimusteni pohjalta muodostin esityslistan siitä, mitä toimenpiteitä järven kunnostamiseksi kannatti tehdä.”

Ensimmäinen kunnostusprojekti

Lahti aloitti 1970-luvun puolivälissä kunnianhimoisen vesiensuojelutyön, koska Vesijärven rehevöityminen haluttiin pysäyttää. Järveen lasketut jätevedet ohjattiin vuodesta 1976 lähtien Kariniemen jätevedenpuhdistamoon, mikä oli suojelutyön ensimmäinen merkittävä askel.

“Kun Lahdessa 1975 avautui limnologin virka, ajattelin, että pääsen vihdoin toteuttamaan suunnittelemaani esityslistaa. Asiat eivät kuitenkaan edenneet aluksi ihan niin nopeasti. Vaikka olin saanut tukea järven kunnostamiseen, olin osan silmissä tietynlainen kummajainen – erikoinen ympäristöihminen. Niihin aikoihin puhuttiin jopa järven täyttämisestä, jotta ongelmasta olisi päästy eroon”, Keto kertoo.

Jätevesien puhdistamisen jälkeen järvessä oli laajoja sinileväkukintoja, jotka vahingoittivat vakavasti vesiekosysteemiä. Ongelman ratkaiseminen edellytti uusia lähestymistapoja, kuten biomanipulaatiota eli ravintoketjukunnostusta, jonka kotimaisena pioneerina toimi tutkija ja biologi Ilkka Sammalkorpi.

”Norjassa kunnostettiin järviä ravintoketjun kautta ja arvelimme, että se toimisi Vesijärvessäkin. Pääsimme 1980-luvun alussa aloittamaan biomanipulaatiokokeilut”, Keto kertoo.

“Tutkimme silloisen harjoittelijan kanssa järven kalakantaa ja huomasimme valtavan romahduksen. Arvokalat olivat kadonneet, mutta särkikanta oli valtava – jopa 85 % koko kalakannasta”, Keto kertoo. “Järven sisäinen kuormitus oli pitkälti kalastoperäistä. Särki sietää hyvin rehevöitynyttä tilaa. Kun särki syö pohjalietettä, se palauttaa pohjaan laskeutunutta orgaanista ainetta ja ravinteita rehevöittämään vettä.”

Vuonna 1987 käynnistettiin Vesijärvi I -projekti. Kahdeksanvuotisen projektin aikana järvestä poistettiin yli miljoona kiloa särkikalaa. Tilalle istutettiin kuhanpoikasia. Laajamittaisen ravintoketjukunnostuksen seurauksena sinilevä väheni merkittävästi ja vesi muuttui kirkkaammaksi.

Hoitokalastus vähensi sisäistä kuormitusta

1990-luvun alussa Vesijärvi I -projektin tulokset näkyivät jo selvästi: vedenlaatu oli parantunut ja pinnanalainen elämä kukoisti. Vesijärven parantuneen tilan myötä niin kalastajat kuin kaupunkilaisetkin palasivat nauttimaan lähellä kaupunkikeskustaa sijaitsevasta järvestä.

“Ensimmäinen projekti onnistui laman aikana, kun järveen kohdistuva kuormitus väheni. Aavistin projektin päättyessä, että seuraavaksi tulisi ekosysteemin takaisku. Osittain se johtuisi siitä, että luonto pyrkii aina takaisin tiettyyn tilaan. Osittain taas siitä, että järven puhdistuttua vapaat rannat kaavoitettiin ja rantojen rakentaminen aloitettiin”, Keto kertoo.

Limnologin arvaus osui taas oikeaan. 2000-luvun alussa vedenlaatu huononi ja sinilevää ilmestyi runsain määrin loppukesäisin. Järven happitaso laski huolestuttavan matalalle. Silloin päätettiin käynnistää toinen kunnostusprojekti.

“Vapaaehtoisia oli onneksi paljon. Pidimme monta järvikalapäivää ja Vesijärvi-iltaa. Järjestin iltamia viiden vuoden aikana yli 580 kertaa. Myös rantakylien isännät saatiin mukaan talkoisiin. Hoitokalastajia ja rantojen kunnostajia oli yli sata parhaimmillaan”, Keto kertoo.

Hapetusta ja hoitokalastusta harjoitetaan vielä tänä päivänäkin ja vedenlaatua, kasveja ja eläimiä seurataan tarkasti. Järveen istutetaan nykyään vuosittain uhanalaisia ankeriaita, joiden kutuvaellus turvataan siirtämällä kutuvaellukselle valmiit ankeriaat Suomenlahteen.

“Kiitos kuuluu yhteisesti kaikille. On uskomaton ilmiö, että kunnostus tapahtui näin. Toki hanke vaatii aina jonkun, joka sitä vetää, mutta ei tästä olisi tullut mitään, jos en olisi saanut mukaani innostuneita ihmisiä”, Keto kiittää muita. ”Vesijärvi pelastui yhteisvoimin.”

Suojelutyö pohjana tutkimukselle ja innovaatioille

Vesijärvi I -projekti tarjosi aikanaan perustamisajatuksen Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen opetukselle ja tutkimukselle. Laitos on sittemmin tuottanut laajasti tietoa hulevesistä, levistä, viherkatoista, maaperän puhdistuksesta ja kiertotaloudesta. Vesijärven ansiosta Lahdessa on luotu innovatiivisia ratkaisuja vesien kunnostamiseen.

Hulevesien hallintaan on rakennettu järjestelmiä veden luonnollista kiertokulkua jäljittelevillä menetelmillä. Hulevesivalumia hallitaan esimerkiksi kaupunkikosteikkojen, imeytysaltaiden ja viherkattojen avulla perinteisten kuljetusratkaisujen lisäksi.

Erittäin rehevöitynyttä Kymijärveä on kunnostettu menetelmällä, jossa järven sedimentteihin kertyneet ravinteet poistetaan ja hyödynnetään maanparannusaineina. Porvoonjoen tila, johon muun muassa Vesijärven Kariniemen jätevedenpuhdistamon puhdistetut vedet lasketaan, on silminnähden parempi ultraviolettivalolla toteutetun desinfioinnin ansiosta.

Vesijärvisäätiö puolustaa järven tulevaisuutta

Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön perustivat vuonna 2007 kolme kuntaa ja kolme yksityisen sektorin toimijaa. Säätiö laatii pitkän aikavälin suunnitelman hoitotoimenpiteistä ja rahoitusohjelman niiden toteuttamiseksi. Varoja kerätään yritysten kanssa tehdyillä yhteistyösopimuksilla ja erilaisilla varainhankintatempauksilla.

Säätiön ansiosta Lahden alueen vesienhoidon rahoituspohja on saatu turvattua, sillä se yhdistää yksityisen ja julkisen rahoituksen ainutlaatuisella tavalla. Vesijärvisäätiö on ainutlaatuinen suomalainen aloite, jossa yhdistyvät julkiset ja yksityiset resurssit tutkimus-, kunnostus- ja hoitotoimien rahoituksen turvaamiseksi. Säätiö pyrkii lisäämään yleistä tietoisuutta Vesijärvestä ja sen kunnosta, sekä edistämään kaikkia toimia veden tilan parantamiseksi.