Ruokajärjestelmän ilmastoriskit
Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen liittyvät tiiviisti toisiinsa. Molemmat heikentävät ruokajärjestelmän kestävyyttä ja lisäävät epävarmuutta tulevaisuudessa.
Kuvaaja: Lassi Häkkinen / Lahden kaupunki Oijalan luomutila Nastolassa. Matti Oijala ja Stella käyskentelevät tilalla. He viljelevät erilaisia kasveja luonnonmukaisesti ja kiinnittävät samalla huomiota myös maisemointiin tilan ympäristössä, jättämällä peltojen väleihin sinne tänne esimerkiksi pieniä metsäkaistaleita.
Ilmastonmuutos on riski koko ruokajärjestelmälle myös Suomessa. Vaikka ruokaturva on meillä hyvä, sään äärevöityminen näkyy erityisesti alkutuotannossa: kuivuusjaksot ja rankkasateet lisääntyvät samalla kun talvet leudontuvat. Muutokset voivat pienentää satoja, lisätä ravinnevalumia ja luoda otolliset olosuhteet uusille tuholaisille ja kasvitaudeille. Lisäksi riippuvuus ulkomailta tuotavista lannoitteista ja siemenistä tekee meistä alttiimpia kansainvälisille kriiseille ja toimituskatkoksille.
Riskit koskevat ruokajärjestelmän koko ketjua pellolta kaupan hyllylle. Kuivuus, tulvat tai myrskyt voivat heikentää satoa tuotantomaissa ja kuljetusketjujen häiriöt vaikeuttaa raaka-aineiden saatavuutta. Lopulta vaikutukset näkyvät myös kuluttajille, kun kustannukset siirtyvät vähitellen elintarvikkeiden hintoihin.
Iso-Britanniassa luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on arvioitu kansalliseksi turvallisuusriskiksi. Taustalla on huoli siitä, että maa on vahvasti riippuvainen sekä lannoitteiden että ruoan tuonnista. Jos tuotanto muualla heikkenee tai kauppa häiriintyy, vaikutukset tuntuvat nopeasti myös siellä.
Kestävyysmurroksen mahdollisuudet
Ruokajärjestelmän uhkiin varautuminen tarjoaa mahdollisuuksia uudistumiseen. Esimerkiksi uudistava viljely parantaa maan kasvukuntoa, lisää luonnon monimuotoisuutta, sitoo hiiltä maaperään ja auttaa maaperää kestämään sekä kuivuutta että rankkasateita.
Ravinteiden kierrättäminen takaisin maaperään vähentää tarvetta ostaa lannoitteita. Tämä parantaa tilojen omavaraisuutta ja vähentää riippuvuutta tuonnista.
Paikallisissa yhteistyöverkostoissa – niin sanotuissa agroekologisissa symbiooseissa – maatilat, elintarvikejalostajat ja energiantuottajat voivat hyödyntää toistensa sivuvirtoja. Esimerkiksi elintarviketuotannon jätteet voidaan käyttää biokaasun tuotantoon, ja biokaasulaitoksen ravinteikas mädäte palauttaa ravinteet takaisin pelloille.
Kasviproteiinien käytön lisääminen on osa kestävyysmurrosta, missä on myös suuri taloudellinen potentiaali sekä mahdollisuuksia omavaraisuuden vahvistamiseen. Kestävyysmurroksen pohjaksi on jo riittävästi tietoa sekä kokemuksia, nyt tarvitaan vielä yhteistyötä ja rohkeutta muuttaa koko arvoketjuja, jotta toiminnasta tulee kannattavaa ja mahdollista alkutuotannosta kuluttajiin.
Päijät-Hämeen ruokajärjestelmä tarkastelussa Ilmo-hankkeessa
Ruokajärjestelmän sekä Päijät-Hämeen keskeisten toimialojen riskejä ja mahdollisuuksia tarkastellaan LAB-ammattikorkeakoulun ja Päijät-Hämeen liiton yhteisessä ja Euroopan unionin osarahoittamassa Ilmo – Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Päijät-Hämeessä-hankkeessa. Meihin saa mielellään olla yhteydessä kaikesta aiheeseen liittyvästä yhteistyöstä!
