Ilmastonmuutoksen ajan estetiikan ymmärtämiseen tarvitaan filosofista estetiikkaa
Kysypä, mitä tarkoittaa ilmastonmuutoksen ajan fysiikka ja olet jo päässyt jäljille siitä, mitä ilmastonmuutoksen ajan estetiikka voisi tarkoittaa. Filosofisen tutkimuksen näkökulmasta kumpikin ajatus on outoudessaan kiehtova. Omaan aikaamme liittyvät ympäristömuutokset ovat osaltaan vaikuttamassa sekä tutkimuskohteisiin että tutkimuksen tekemiseen myös filosofisen estetiikan parissa.
Oletetaan, että ilmastonmuutoksen ajalla tarkoitetaan omaa ilmastonmuutostietoisuuden värittämää aikakauttamme. Siihen kuuluu keskustelu ilmastonmuutoksen seurauksista ja sen juurisyistä sekä kamppailu katastrofaalisen luonnontilan ymmärtämiseksi. Näkökulma on tyypillisesti sekä luonnontieteellinen että poliittinen. Estetiikan näkökulman tuominen tähän keskusteluun on haastavaa jo siksi, että estetiikkaa tunnetaan yleensä heikommin kuin monia muita tutkimusaloja. Esteettiset arvot koskettavat kuitenkin kaikkia tavalla tai toisella ja niistä on myös keskusteltu vuosisatoja. Estetiikan tutkimus voisi siksi auttaa meitä ymmärtämään omaa aikaamme.
Kun puhutaan ilmastonmuutoksen ajan estetiikasta, mistä silloin puhutaan? Onko taustalla esimerkiksi ajatus yrittää tavoittaa jotain oleellista oman aikamme elämisen tyylistä? Estetiikka voisi silloin tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin muoti tai tyylivirtaus. Halutaanko silloin itse asiassa tietää, mikä omana aikanamme koetaan kauniina tai muuten esteettisesti miellyttävänä? Ajatus voisi enteillä halua muuttaa makumieltymyksiä. Silloin kysymys kuuluu: Jos esteettiset mieltymyksemme ja valintamme ohjaavat nykyisellään ilmastonmuutoksen ja luontokadon kannalta tuhoisaan suuntaan, miten esteettistä makua voitaisiin muuttaa kestävyyssiirtymien vauhdittamiseksi? Estetiikan voi kuitenkin ymmärtää myös muilla tavoilla.
Kauneus on ikiaikainen kysymys
Estetiikka on filosofinen tutkimusala. Sen yhtenä keskeisenä tutkimuskysymyksenä voidaan pitää kysymystä kauneudesta. Filosofisen estetiikan tutkimuksessa kauneutta voidaan kuitenkin käyttää myös teknisenä terminä siten, että se kattaa monet muutkin esteettisiä arvoja kuvaavat kategoriat ylevyydestä groteskiin ja kuvankauniista kitsiin. Tässä teknisessä mielessä voidaan sanoa, että kauneuden pohtiminen on ikiaikaista. Esteettiset havainnot ja kokemukset ovat osa ihmisten elämää ajankuvasta riippumatta. Myös tulevat sukupolvet tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pohtimaan sitä, mitä kauneus on. Pohjimmiltaan estetiikka on siis tänään sitä samaa arvojen ja merkitysten ymmärtämisen tarpeesta kumpuavaa toimintaa kuin se oli pari tuhatta vuotta sitten.
Ilmastonmuutos ja sitä koskeva tietoisuus voivat kuitenkin muuttaa myös estetiikan tutkimusta. Esimerkiksi kysymys esteettisten arvojen ylisukupolvisuudesta on tullut erityisellä tavalla ajankohtaiseksi, kun ympäristömuutoksia voidaan maapallon lämpenemisen jatkuessa havaita entistä paremmin omana elinaikana ja myös omin aistein. Tulisiko yhtä lailla kauneutta arvioida tulevat sukupolvet huomioiden? Samalla joudutaan pohtimaan sitä, mitkä ovat tulevien sukupolvien esteettisen arvottamisen edellytykset, esimerkiksi millaisia ympäristöjä viidenkymmenen vuoden päästä voidaan havainnoida, millaista taidetta silloin tehdään ja keiden silloin ajatellaan kykenevän esteettisen arvon kokemiseen?
Kestävän estetiikan mahdollisuus
Omassa väitöskirjatutkimuksessani lähestyn kysymystä ilmastonmuutoksen ajan estetiikasta selvittämällä kestävän estetiikan mahdollisuutta. Taustalla on ajatus siitä, että tarvitaan kestävyyttä kokonaisvaltaisesti hahmottavaa esteettisen ulottuvuuden tarkastelua, jotta voidaan paremmin ymmärtää esteettisten arvojen roolia kestävyyssiirtymien vauhdittamisessa.
Kestävyysproblematiikkaa on tarkasteltu filosofisen estetiikan näkökulmasta huomattavan vähän. Tilausta tutkimukselle kuitenkin on. Sekä taiteessa että taiteen tutkimuksessa kestävyyskysymyksiä on käsitelty jo pidempään, minkä osoitti esimerkiksi hiljattain kehitetty Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen kestävyyskurssi. Muun muassa ekokritiikki, ekomusikologia ja ekodramaturgia ovat yrityksiä ymmärtää luontosuhdetta ja ihmisen itseymmärrystä omana aikanamme. Estetiikan tutkimuksessa tällaiselle yritykselle pyritään löytämään sellaisia teoreettisia perusteita, jotka koskevat ylipäätään taipumustamme kokea kauneutta ja muita esteettisiä arvoja ja keskustella niistä.
Voiko estetiikka sitten olla kestävää? Varmasti estetiikka voi olla samassa mielessä kestävää kuin vaikkapa fysiikan tutkimus. Myös estetiikan tutkimukseen ja opetukseen liittyviä käytäntöjä voidaan tietyissä rajoissa muuttaa ekologisesti kestävämmiksi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmiksi. Silloin keskustellaan esimerkiksi kansainvälisten, paikan päällä tapahtuvien tapaamisten merkityksestä alan kehitykselle. Kenties kiinnostavampaa on kuitenkin palata estetiikan ymmärtämisen pariin ja pohtia sitä, voivatko esteettiseen arvottamiseen perustavanlaatuisesti liittyvät tekijät tukea systeemisen kestävyysmurroksen edistämistä.
