Leikkipaikoille lisää vihreää – ideoita virtuaalikierrokselta Lahden leikkipuistoihin
Luontokontakti on tärkeää lasten immuunipuolustuksen kehitykselle sekä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Luonnonläheisellä ulkoleikkipaikkasuunnittelulla voitaisiin merkittävästi lisätä lasten luontokontakteja.
Nykykäsityksen mukaan merkittävä syy lisääntyneisiin immuunipuolustuksen häiriöihin, kuten allergiaan ja astmaan, on lapsuusajan vähäinen kontakti luonnon monipuoliseen mikrobistoon. Erityisesti lasten kehittymässä oleva immuunipuolustus tarvitsee mikrobikontakteja, jotta se oppii erottelemaan haitalliset ja haitattomat kohteet oikein. Lahdessa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että luonnonmateriaaleilla rikastetussa hiekassa leikkineillä lapsilla veren vasta-ainetasot muuttuivat immuunipuolustuksen kannalta positiivisella tavalla. Luonnon elementit vaikuttavat monin tavoin ihmisen hyvinvointiin, esimerkiksi parantavat mielialaa ja alentavat stressiä. Luonnossa oleskelu voi lieventää lasten ADHD-oireita ja edistää motorista kehitystä.
Monet lapset ulkoilevat pääasiassa taloyhtiöiden pihoilla, leikkipuistoissa sekä päiväkotien ja koulujen pihoilla. Usein leikkipaikat ovat lähes pelkkää asfalttia, hiekkaa, soraa ja muovia. Kyseisiä materiaaleja perustellaan kestävyydellä ja helppohoitoisuudella, mutta ovatko ne leikkipaikkojen tärkeimmät ominaisuudet? Voisivatko leikkipaikat tarjota myös kontaktia luonnon monimuotoiseen mikrobistoon sekä luonnon elementtien muita hyvinvointihyötyjä?
Virtuaalinen leikkipuistokierros
Tein virtuaalisen leikkipuistokierroksen ja kävin läpi 71 Lahden kaupungin ylläpitämää leikkialuetta. Kulttuurikuva ry:n vuonna 2016 aloittaman Lahtipuistoilee -hankkeen sivustolle on koottu panoraamakuvat suuresta osasta Lahden leikkipuistoja.
Kierroksen tuloksena havaitsin, että tyypillisin leikkipuisto oli suurimmaksi osaksi sora- tai hiekkapeitteistä. Puistojen ympärillä kasvoi suuria puita (80 %) ja reunoilla varsin usein pensaita (66 %) ja/tai nurmikkoa (62 %). Aidan ulkopuolella olevat pensaat ja viheralueet jätin pois laskuista, sillä aita estää lasten liikkumisen näille alueille.
Alle puolessa puistoja oli käytössä pieniä määriä kumimattoa – yleensä lähinnä keinujen tai kiipeilytelineiden alla. Kokonaan muovipäällysteisiä olivat vain Matkustajasataman ja Kyynärän leikkialueet. Sataman pikkuruisella leikkipaikalla ainoa kasvillisuus oli muutama aidan takaa kurkotteleva kesäkukka.
Leikkipaikoille lisää vihreää
Lasten leikkipuistoja koskevat turvamääräykset, joiden mukaan esimerkiksi kiipeilytelineen alla on oltava sopivaa pehmeää materiaalia. Lisäksi leikkialueiden maapohjan kulutus on suuri. Leikkipaikkojen suunnitteluun on jo vuonna 2020 suositeltu vyöhykkeistä mallia, jossa herkin kasvillisuus sijoitetaan vähemmällä kulutuksella oleville reuna-alueille.
Virtuaalinen leikkipuistokerrokseni Lahdessa tarjosi muutamia yllätyksiä, joista voi ottaa ideoita uusia puistoja suunniteltaessa ja vanhoja kunnostettaessa. Eerikintien leikkipaikalla liukumäki oli kasvipeitteisen maakumpareen kyljessä niin, että liukumäelle pääsemiseksi on kavuttava kasvillisuuden keskellä kulkevaa maapohjaista polkua pitkin. Tällaista maanmuotojen ja kasvi- tai multapeitteisten reittien hyödyntämistä olisi hyvä kokeilla myös uusissa puistoissa.
Erityinen helmi oli metsän siimeksessä sijaitseva Soltinpuronpuiston leikkialue. Tällaisessa puistossa leikit voivat jatkua luontevasti suoraan metsään ja metsästä voi tuoda leikkipaikalle käpyjä, keppejä ja muuta materiaalia leikkejä elävöittämään. Vierailin itse tässä somassa puistossa, ja ilokseni totesin, että se oli pitkälti säilynyt vuoden 2018 kuvien kaltaisena. Keinujen ja kiipeilytelineen alle oli jopa vaihdettu soran sijaan puulastua, joka on todennäköisesti mikrobikontaktin kannalta soraa parempi.
Ideoita suunnitteluun
Monessa virtuaalikierrokseni leikkipuistossa ainoa kasvillisuus oli hiekan läpi ja kiveyksen raoista puskeva luonnonkasvillisuus – jonkun mielestä rikkaruohot. Villiintynyt kasvillisuus osoittaakin selvän ristiriidan: sehän kertoo, ettei kulutus ole kasvillisuudelle liian suurta. Helpoin keino lisätä leikkipuistojen kasvillisuutta ja monimuotoisuutta onkin keventää kitkemistä ja antaa kasvillisuuden levittäytyä luontaisesti. Tällainen vähennetty kunnossapito keventäisi myös kustannuksia ja kasvihuonepäästöjä.
Leikkipaikkoja uusittaessa tulisi myös istuttaa lisää kasvillisuutta. Pensaissa voisi suosia nopeasti kasvavia lajeja, kuten pajuja. Mahdollisimman hyvin kasvupaikalle sopiva ja runsas luonnollinen kasvillisuus voi kestää myös virpomavitsojen keruun sekä muut pensaita kuormittavat leikit. Kuusiaidan voisi asetella mielikuvitusta kutkuttavaksi sokkeloksi. Muovipeitteisimmille paikoille, kuten sataman leikkipaikalle, voisi lisätä ruukkukasveja ja istutuslaatikoita.
Leikkipaikan lähellä saisi olla nurmikkoa, jolla voi pelata palloa ja syödä eväitä. Luonnonniitty toisi ötököitä lasten ihmeteltäväksi. Nurmikon ja niityn läpi voisi kulkea harvakseen asetelluista luonnonkivistä tai laatoista tehtyjä reittejä, jotka toisaalta kutsuvat lapsia liikkumaan alueella, mutta myös vähentävät pahinta kulutusta.
Onneksi puistoista suurimman osan välittömästä läheisyydestä löytyi puita, jotka antavat varjoa sekä elävöittävät ympäristöä ja tuovat puiston alueelle edes vähän luonnonmateriaalia, kuten keppejä, käpyjä ja lehtiä. Puistoja uusittaessa onkin tärkeää säilyttää olemassa olevat puut ja pensaat.
Ajatuksia käyttäjille
Entä jos omat lähileikkipaikat ovat karuja hiekkamaita tai kumipuistoja? Lasten rakastamia leikkipuistoiluja ei missään tapauksessa ole tarve kokonaan unohtaa, mutta joskus voi puiston sijaan mennä lähiluontoon. Lahdessa lasten leikkiympäristöksi sopiva luonto tuskin on sen kauempana kuin lähin leikkipuistokaan. Lasten voi myös antaa kerätä luonnonmateriaaleja ja tuoda niitä sisäleikkeihin. Jos kaipaatte seikkailua ja uusia paikkoja, kannattaa kokeilla geokätköilyä. Lahtipuistoilee -sivustolle on koottu tiedot leikkipuistojen lähellä sijaitsevista geokätköistä.
