Kaupungit auttavat ylikulutuksen hillitsemisessä
Kaupungit voivat ratkaisevasti vaikuttaa ylikulutuksen hillitsemiseen tekemällä kestävät valinnat helpoiksi asukkailleen. Ekologinen jalanjälki syntyy arjen perusratkaisuista – syömisestä, asumisesta ja liikkumisesta – ja kaupungit voivat ohjata näitä valintoja vihreän kasvun suuntaan.
Kuvaaja: Lassi Häkkinen / Lahden kaupunki
Suomi on muiden pohjoismaiden joukossa kärkisijoilla lähes kaikissa inhimillistä kehitystä mittaavissa vertailuissa – paitsi ehkä tärkeimmässä eli ekologisessa jalanjäljessä. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon kulutamme uusiutuvia luonnonvaroja ja käytämme fossiilisia polttoaineita. Ylikulutus puolestaan tarkoittaa sitä, että kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä vuonna suomalaisten ylikulutuspäivä oli 6. huhtikuuta.
Ekologisen jalanjäljen mittaus osoittaa, että vihreä kasvu on paljon enemmän kuin innostava hokema. Vihreä kasvu pyrkii siirtämään ylikulutuspäivää lähemmäksi loppuvuotta. Tavoitteena on muutos, jonka seurauksena talouden ja ympäristön kehityksen välillä ei olisi enää ristiriitaa. Sillä on ratkaiseva merkitys globaalien ympäristöuhkien – ilmastonmuutoksen, lajikadon ja luonnonvarojen ehtymisen – ratkaisemisessa.
Mitä jos vihreä kasvu epäonnistuu?
Jos vihreä kasvu ei lunasta lupaustaan, edessä on kaksi tylyä vaihtoehtoa: Titanicin orkesteri tai kapina laivassa. Aluksen upotessa Titanicin orkesteri soitti Sua kohti herrani -virttä. Muuta ei ollut enää tehtävissä. Jos vihreä kasvu epäonnistuu, jäämme kamppailemaan pelastusveneistä tai jättäydymme soittajien tavoin hiljentymään viimeisiin hetkiin ennen tuhoa.
Monet ympäristöaktiivit eivät usko vihreään kasvuun. Heidän mielestään se on liian hidas ja tehoton keino ekologisen jalanjäljen pienentämisessä. Samaa mieltä on iso joukko kestävyystutkijoita. He vaativat, että korkean tulotason maiden on kokonaan luovuttava kasvun ajatuksesta.
Heidän politiikkavaatimuksensa ovat niin rajuja, että ne muistuttavat kapinaa vallitsevaa talousjärjestelmää ja elämäntapaa vastaan: luovuttaisiin yksityisautoista, lentämisestä, pikamuodista, aseista, risteilyistä ja huviloista. Teollinen liha- ja meijerituotanto ajettaisiin alas. Tulo- ja varallisuuseroja kavennettaisiin, ja kulutusta hillittäisiin säätämällä enimmäistulo. Tämänkaltainen ylikulutuksen hillitseminen olisi tuskin mahdollista demokratian keinoin.
Kaupungit tekevä kestävät valinnat helpoiksi tai vaikeiksi
Kaupungeilla on ratkaiseva rooli siinä, miten edellä kuvatut vaihtoehdot voidaan välttää. Vihreä kasvu ei ole nimittäin niin tekninen tai abstrakti ilmiö kuin yhteiskunnallisesta keskustelusta voisi päätellä. Talouden monimutkaiset käsitteet – tuonti- ja vientitilastot, työllisyysasteet, pörssikurssit ja velkasuhteet – hämärtyvät sitä tosiasiaa, että lähes kaikki talous kiertyy ihmisten perustarpeiden ympärille. Näitä ovat syöminen, asuminen ja liikkuminen.
Ekologinen jalanjälki muodostuu ihmisten ja perheiden arkisista valinnoista. Valintoja ei kuitenkaan tehdä tyhjiössä. Kaupunkiympäristö sanelee sen, miten vaikeita tai helppoja kaupunkilaisten ympäristöystävälliset valinnat ovat. Onko päiväkodeissa, kouluissa ja palvelutaloissa helposti tarjolla kasvisruokaa? Onko asuntoihin tarjolla ympäristöystävällisiä lämmitysmuotoja? Voiko perhe luopua autosta tai autoista työ-, koulu- ja/tai harrastusmatkoja varten? Myönteiset vastaukset näihin kysymyksiin luovat kysyntää, johon vihreä kasvu nojaa.
Tuotanto on toinen puoli vihreää kasvua. Kaupungeille kyse on siitä, millaisia elinkeinoja ja työpaikkoja kaupungit tukevat. Lähes kaikki Suomen kaupungit kärsivät työttömyydestä ja kilpailu mistä tahansa uusista yksityisen sektorin työpaikoista on kovaa. Elinkeinot voidaan karkeasti jakaa kolmeen sen mukaan, millaisia ympäristövaikutuksia niillä on: jotkut parantavat ympäristöä, jotkut ovat neutraaleja ja jotkut haitallisia. Tärkeä arvovalinta koskee sitä, kuinka kestäviä ratkaisuja kaupungit näissä olosuhteissa tekevät. Ylikulutuksen hillitsemiseksi kaupunkien pitäisi rohkeasti tunnistaa haitalliset elinkeinot ja niiden sijaan panostaa ympäristöä parantaviin elinkeinoihin.
Asenteet ja arvot ovat vihreän kasvun ajureita
Kaupunkien ympäristöpolitiikka vaikuttaa vihreään kasvuun myös asenteiden tasolla. Vihreä vaatii kansalaisilta elintapojen muutoksia. Ne eivät toteudu, jos kansalaiset eivät ole niihin valmiita. Vihreä kasvu edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa, jossa on pakko uskoa ja odottaa investointien tuottoa jopa vuosikymmeniä. Elintavat ja politiikka pohjautuvat arvoihin. Kysymys on lopulta siitä, miten tärkeänä asukkaat pitävät ympäristön hyvinvointia.
Pysyvä rakkaus luontoon ja ulkoilmaelämään syntyy lapsuuden kokemuksista. Kaupunkien panostukset viheralueisiin sekä ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksiin sekä luontoelämyksiin ovat erittäin tärkeitä erityisesti lapsille ja nuorille. Itselleni hiihtoretki isoisän kanssa Tiirismaalla ja perheen veneilyt Vesijärvellä piirtyivät mieleeni lähtemättömästi. Kokemukset rohkaisevat pitämään huolta myös lapsieni ja lapsenlapsieni elinympäristöstä.
