Luonto köyhtyy ennätysvauhtia. Suomessa jo joka yhdeksäs laji ja joka toinen luontotyyppi on uhanalainen.

Luonnon köyhtyminen tarkoittaa sitä, että lajien, eliöyhteisöjen ja perinnöllisen vaihtelun määrä vähenee – toisin sanoen luonto yksipuolistuu.

Yksipuolinen luonto on haavoittuva. Esimerkiksi metsissä yksilajiset kuusikot ovat alttiita tuhohyönteisille, kuten kirjanpainajalle. Kirjanpainajan aiheuttamien metsätuhojen on arvioitu maksavan metsänomistajille Suomessa miljoonia euroja vuosittain.

Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet maailman taloudesta on sidoksissa luontoon. Siksi luontokato on myös taloudellinen riski.

Miten edistää luonnon ja kasvun tasapainoa?

Kaupungeissa maankäytöllä on suora vaikutus luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Samalla tavoitellaan kasvua, investointeja ja työpaikkoja. Miten nämä tavoitteet sovitetaan yhteen?

– Kyse on ehkä koko ihmiskunnan vaikeimmasta kysymyksestä, sanoo projektipäällikkö Heli Huuskonen. Hän johtaa hanketta, jonka tavoitteena on luontopositiivisuuden edistäminen Lahdessa ja lähialueilla.

Luontopositiivisuus tarkoittaa sitä, että luonnon monimuotoisuus lisääntyy eikä heikkene. Tämä toteutuu silloin, kun ihmisen toiminta edistää luonnon hyvinvointia enemmän kuin haittaa sitä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakentamisen yhteydessä katoavia luontoarvoja vahvistetaan toisaalla.

Luonnonvarojen kulutus ylittää jo maapallon kantokyvyn. Tätä tilannetta kuvataan ylikulutuspäivällä. Se kertoo ajankohdan, jolloin uusiutuvat luonnonvarat on käytetty loppuun sen vuoden osalta. Maailmanlaajuisesti tämä päivä osuu loppukesään, Suomessa jo kevääseen. Nykyinen kehitys vie kohti tilannetta, jossa luonnon kantokyky ylittyy pysyvästi.

Tuhoisaan kehityskulkuun haetaan muutosta kansainvälisissä huippukokouksissa. Kunming–Montrealin biodiversiteettisopimus hyväksyttiin YK:n biodiversiteettikokouksessa Montrealissa vuonna 2022. Maailman maat sitoutuivat vuoteen 2030 mennessä pysäyttämään ja kääntämään luontokadon suunnan, sekä vuoteen 2050 mennessä tavoittelemaan yhteiskuntaa, joka elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Huuskosen mukaan ratkaisua ei kuitenkaan voida odottaa vain kansainvälisiltä areenoilta.
– YK:ssa sovitaan periaatteista, mutta käytännön ratkaisut tehdään paikallisesti. Kaupungeilla on tässä keskeinen rooli, hän sanoo.

Mutta mitä tämä tarkoittaa kaupungeille käytännössä?

Luontotyö hakee vielä paikkaansa

Lahti on asettanut oman luontopositiivisuustavoitteensa vuodelle 2030 ja laatinut sitä varten kaupunginhallituksen hyväksymän tiekartan. Vastaava suunnitelma on Espoolla, Helsingillä, Kuopiolla, Tampereella ja Vantaalla, ja monilla muilla se on valmistelussa.

– Siinä mielessä Lahti kuuluu edelläkävijöiden joukkoon, sanoo Lahden kasvupalvelujohtaja Johanna Särkijärvi.

Särkijärven alaisuudessa toimii Lahden kaupungin elinkeino- ja ympäristökehitys. Tällä ratkaisulla on haluttu vahvistaa ekologisen kestävyyden roolia kaupungin elinkeinotyössä.

– Muutos on koonnut osaamista yhteen ja avannut uusia näkökulmia. Silti luontotyössä ollaan monella tavalla samassa tilanteessa, jossa ilmastotyö oli 2010-luvun alussa. Ilmastonmuutos oli silloin jo tunnistettu vakavaksi ongelmaksi, mutta vaikuttavimmat ratkaisut ja mittarit olivat vielä hajanaisia, Särkijärvi pohtii.

Luonnon monimuotoisuuden kohdalla kokonaiskuva on rakentumassa.

– Tarvitsemme paremman ymmärryksen siitä, millaisista tekijöistä luonnon monimuotoisuuden edistäminen rakentuu. Kun vaikuttavuuden keskeiset osatekijät tunnistetaan, voidaan etsiä optimaalinen yhdistelmä ratkaisuja.

Luontoalueiden määrä ja laatu

Särkijärven mukaan maankäytössä keskeistä on, kuinka paljon alueita varataan luonnolle ja millaista luontoa ne ovat. Ratkaisevaa ei ole pelkkä pinta-ala, vaan myös alueiden laatu ja niiden kytkeytyminen toisiinsa.

– Yksittäiset pienet luontoalueet eivät riitä turvaamaan lajien elinympäristöjä, jos ne jäävät eristyksiin. Siksi kaupunkisuunnittelussa on tärkeää tarkastella sekä alueiden laatua että niiden välisiä yhteyksiä. Kun luonnolle varatut alueet muodostavat verkoston ja niiden tilaa parannetaan esimerkiksi ennallistamalla, vaikutus luonnon monimuotoisuuteen voi olla suuri.

Luonnon kannalta olisi tärkeää suojella myös niitä alueita, joilla ei vielä ole erityisiä luontoarvoja.

– Pohjoiset havumetsät uusiutuvat hitaasti hakkuiden tai metsätuhojen jälkeen. Metsän kehittyminen luonnontilaiseksi kestää 200 vuotta tai jopa kauemmin, Huuskonen muistuttaa.

Maankäyttö on ratkaiseva tekijä

Maankäytön suunnittelu on kaupungin ydintehtäviä. Siinä sovitetaan yhteen eri tavoitteita, joista yksi on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Maankäytöllä joko heikennetään tai vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta. Luonnon huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei maata saisi lainkaan käyttää tai hyödyntää. Sen sijaan suunnittelussa tulee ensisijaisesti pyrkiä välttämään luontohaitat, minimoimaan välttämättömät haitat ja kompensoimaan ne ekologisesti.

– Keskeisin kysymys liittyy siihen, mihin rakennetaan ja mitä suojellaan, Särkijärvi tiivistää.

Kun kaikkea ei voida rakentaa, eikä kaikkea voida suojella, ratkaisuksi tarvitaan strategista suunnittelua.

Kaupunkikehitysjohtaja Olli Alho kertoo, että luonnon monimuotoisuus huomioidaan monin tavoin Lahden maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Yksi esimerkki on maaliskuussa 2026 hyväksytty Jokimaan teollisuusalueen kaava, jossa luontoarvoltaan merkittävät alueet on rajattu pois rakentamisesta ja osoitettu lähivirkistysalueiksi.

– Lisäksi kaavassa säilytetään viheryhteys, joka turvaa metsäalueiden kytkeytyneisyyden ja mahdollistaa lajien kulkureitit. Kaavaan on merkitty myös valaistusta koskeva määräys, jolla vähennetään lepakkojen yöelämää häiritsevän keinovalon määrää, Alho kuvailee.

Lahti suojelee neljänneksen metsistään

Alho toteaa, että laajoista luontoselvityksistä ja kaavamääräyksistä huolimatta maankäyttö on aina kompromissien tekemistä.

– Kaikissa kasvavissa kaupungeissa joudutaan tekemään kompromisseja: tontteja tarvitaan, ja samalla luontoarvoja myös väistämättä menetetään, Alho toteaa.

Toukokuussa 2026 hyväksytty luonnonsuojeluohjelma lähes kaksinkertaistaa Lahden suojelualueiden pinta-alan. Ohjelman toteuduttua neljäsosa kaupungin omistamista metsistä on suojeltu.

– Jatkossa luontotyöhön voitaisiin saada mukaan myös yksityisiä maanomistajia, Alho toivoo.

Tähän avautuu uusia mahdollisuuksia esimerkiksi luonnonarvokaupan kautta. Siinä yksityinen metsänomistaja voi vapaaehtoisesti turvata luontoarvoja ja saada siitä korvauksen. Näin luonnon monimuotoisuutta voidaan vahvistaa myös kaupungin omistamien alueiden ulkopuolella.

Yritykset ovat osa ratkaisua

Yritykset voivat vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen merkittävästi, ja monilla yrityksillä on jo omia vastuullisuustavoitteita tämän tueksi.

– Yritykset voisivat olla halukkaita investoimaan luonnon monimuotoisuutta tukeviin toimiin, jos siihen olisi tarjolla selkeitä ja helposti toteutettavia ratkaisuja. Kaupunki voisi tarjota valmiin toimintamallin: tule Lahteen – saat tontin ja samalla mahdollisuuden hyvittää rakentamisen luontovaikutukset hallitusti ja luotettavasti, Alho suunnittelee.

– Monet yritykset tekevät luontotyötä jo nyt, mutta siitä ei välttämättä kerrota kovin laajasti ulospäin, Johanna Särkijärvi toteaa.

Yrityksiä ohjaavat yhä enemmän kansainväliset vastuullisuusvaatimukset ja raportointivelvoitteet. Niiden on arvioitava ja raportoitava paitsi oman toimintansa myös arvoketjujensa vaikutuksia luontoon. Tämä lisää tarvetta huomioida luonnon monimuotoisuus osana liiketoimintaa.

Luonto voi vielä toipua

Yksi keskeinen työkalu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen on ekologinen kompensaatio. Sen ideana on, että luonnolle aiheutettu haitta hyvitetään toisaalla.

– Luonnonvarojen käytöstä aiheutuvasta biodiversiteetin tuhoamisesta ei tarvitsee maksaa korvausta. Jos luontohaitalle tulisi hinta, se muuttaisi päätöksentekoa, sanoo projektipäällikkö Heli Huuskonen.

Lahdessa kokeiltiin ekologista kompensaatiota jo vuonna 2021. Hanke oli ensimmäinen, jossa kunta hyvitti taloudellisen toiminnan aiheuttamaa luontoheikennystä parantamalla luonnon tilaa toisaalla.

Ilmeisistä haasteista huolimatta Johanna Särkijärvi näkee nykyisessä kehityksessä paljon myönteistä.
– Luonto on ihmisille konkreettinen asia. Se on helpompi ymmärtää kuin ilmasto.

Luonto pystyy toipumaan, jos sille annetaan aikaa.
– Niin kauan kuin meillä on luontoa jäljellä, sitä voidaan myös suojella ja ennallistaa, Huuskonen toteaa.

Sekä Särkijärvi että Huuskonen uskovat, että lopulta ratkaisu riippuu yhteisestä tahdosta.

– Kun halu on, keinot löytyvät, he toteavat. – Ja vielä kun resurssitkin löytyvät, niin kyllä toki, Alho vahvistaa.

Tutustu myös muihin kiinnostaviin artikkeleihimme.