Tulkki ihmisen ja luonnon välillä - Lahti
Henkilö makaa niityllä, päällään keltainen huomioliivi. Henkilö makaa niityllä, päällään keltainen huomioliivi.

Tulkki ihmisen ja luonnon välillä

Ekologian ja evoluutiobiologian opiskelija Ahti Pulli tutkii niittyjen monimuotoisuutta. Hän aloitti opintonsa koronavuonna, jolloin linnut toivat lohtua eristyneeseen elämään. Pulli toivoo, että varsinkin kaupunkisuunnittelijat löytäisivät hänen tutkielmansa, kun se ensi keväänä valmistuu.

Teksti: Anu-Liisa Rönkä
Kuvat: Juha-Pekka Huotari

Ahti Pulli, 24, kumartuu stereomikroskoopin ääreen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Käynnissä on sammalnäytteen analysointi.

– Tämä on hyvä, runsaasti itiöpesäkkeitä! Siellä ne ikään kuin kukkivat kauniisti.

Sammalnäyte on peräisin Lappeenrannan linnoituksen itärinteeltä. Pulli keräsi graduaan varten kasvi- ja maaperänäytteitä kaikkiaan 30 niityltä kotikaupungistaan Lappeenrannasta.

– Lajinmäärityksessä lehtien ja itiöpesäkkeiden muoto on tärkeä erottelija. Pitää yrittää nähdä pieniä eroja, kuten onko lehden reunuksessa yksi, kaksi vai kolme solukerrosta, Pulli kertoo.

Sammallajeja kasvaa Suomessa vajaa tuhat. Suurin osa niistä on harvinaisia ja esiintyy vain pienellä alueella, esimerkiksi Lapin käsivarressa. Pulli kertoo aluksi epäilleensä, näkisikö hän eroja ja osaisiko hän tunnistaa sammalia.

– Näytteiden analysointi on kuitenkin yllättävän mielenkiintoista ja samalla rauhoittavaa. Se on käsillä työskentelyä, aivan erilaista kuin tietokoneella naputtelu.

– Digitalisoituvassa maailmassa on virkistävää olla tekemisissä konkreettisten asioiden parissa. Niitylläkin, kun polvistuu maahan kasvin lähelle, maailma avautuu toisella tavalla. Minua se innostaa liikkumaan ympäristössä, lähtemään kotoa ulos, Pulli pohtii.

Pulli tunnistaa mikroskoopin lasilla olevan näytteen määrityskirjallisuuden avulla.

– Savikkohiirensammal. Se kuuluu hiirensammalten Bryum-sukuun, hän toteaa ja kirjaa tiedot Excel-taulukkoon.

Niittyjen lisääminen on hyvä keino vastustaa luontokatoa

Maankäytön historian ja ympäristötekijöiden vaikutus putkilokasvilajirikkauteen Lappeenrannan taajamaniityillä on Pullin tutkimussuunnitelman nimi. Suomessa on herätty ymmärtämään niittyjen merkitys luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa. Siksi Pullin tutkimusaihe on mitä ajankohtaisin.

Monet kaupungit, mukaan lukien Lahti, ovat ryhtyneet kehittämään kaupunkiniittyjä. Pulli analysoi Lappeenrannan niityiltä keräämiään näytteitä, mutta tutkimustulokset voivat edistää monimuotoisen niittyverkoston suunnittelua myös muissa kaupungeissa. Esimerkiksi Lahden kaupunki vahvistaa edelleen niittyverkostoaan. Uuteen viheralueohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi lisätä avoimena ylläpidettävien maisema-alueiden ja -kokonaisuuksien hoitoa niittyinä.

– Niityt ja pellot ovat tärkeä osa Lahden viheralueverkostoa ja kulttuuriympäristöä. Lisäämällä niittyjen määrää kaupungissa turvaamme luonnon monimuotoisuutta ja hoidamme maiseman kulttuuriarvoja. Samalla varaudumme ilmastonmuutokseen ja edistämme hulevesien hallintaa. Niityttäminen parantaa myös kunnossapidon resurssitehokkuutta, kertoo kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala Lahden kaupungilta.

Kaupunkilaisten toivotaan nauttivan niittyjen ja muiden ruohomaiden tarjoamista luontoelämyksistä, etenkin monipuolisesta kasvi- ja lintulajistosta.

– Kaupunkiniittyjä käytetään myös harrastamiseen kuten frisbeegolfiin. Osa niityistä hoidetaan laiduntamalla kuten Ristolan ja Paakkolanmäen muinaismuistoalueet. Varsinkin lapset ovat innostuneita lähistön eläinasukeista, Nurkkala sanoo.

Henkilö kävelee kerrostalon vierustaa pitkiin.

Niityt ovat tärkeä elinympäristö monille lajeille

Niittyjen vaaliminen on tarpeen, koska niistä on tullut uhanalaisia maankäytön muutosten vuoksi. Laajoja niittyalueita on kadonnut modernin maatalouden, rakentamisen ja metsityksen tieltä. Samalla monet niittyjen kasvi- ja hyönteislajit ovat menettäneet elinympäristöjään.

Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin 2019 mukaan juuri avoimien alueiden umpeutuminen on monen lajin uhanalaisuuden tai häviämisen ensisijainen syy. Niittyjen arvo on siinä, että ne tarjoavat elinympäristön isolle määrälle kasvi- ja hyönteislajeja. Tämän myös Pulli havaitsi oman aineistonsa avulla. Hän käytti neliömetrin kokoista tutkimuskehikkoa, jonka hän asetti kullekin tutkimuskohteena olevalle 30 niitylle viiteen sattumanvaraiseen paikkaan. Hänellä on siis aineistossaan yhteensä 150 tutkittua niittyneliötä.

– Neliömetrillä oli keskimäärin 12 kasvilajia, kun tavallisella nurmikolla kasvaa yleensä noin kymmenen. Parhailla niityillä oli jopa 20 lajia, ja tämä on jo varsin merkityksellinen ero: runsaslajisilla niityillä on selvästi enemmän kasvilajeja kuin nurmikolla.

Pulli huomauttaa, että lajimäärän lisäksi niitty- ja nurmikkokasvillisuuden pituudessa on suuri ero. Nurmikkoa leikataan usein, joten kasvit eivät pääse kukkimaan. Niityillä taas kukkivat kasvit houkuttelevat hyönteisiä hakemaan mettä. Niityillä onkin paljon suurempi lajimäärä hyönteisiä nurmikoihin verrattuna.

Perinteiset ihanteet haastavat niittyjen hyväksymistä

Nuori tutkija nostaa esiin myös toisen tärkeän näkökulman. Niittyjen kukkivat kasvit tuovat vaihtelua ja lisäävät visuaalista monimuotoisuutta kaupunkiympäristöön.

– Niityt ovat kauniita. On innostavaa nähdä erilaisia kasveja, joita ei tavallisella nurmikolla kasva, Pulli sanoo.

Entä mitä biologi ajattelee siitä, että niityt kaupunkiluonnossa ovat joidenkin mielestä epäsiistin näköisiä?

– Kaupungeissa on totuttu siihen, että nurmikoita hoidetaan tarkasti ja istutuksia suunnitellaan huolellisesti. Tällainen siisteyden ihanne on osa kaupunkikulttuuria, ja monet kokevat hallitun ympäristön turvallisena ja miellyttävänä, koska sen ulkonäkö on ennustettavissa ja tuttua.

Pullin havaintojen mukaan asenteet ovat kuitenkin muuttumassa, ja yhä useammat ihmiset alkavat arvostaa luonnon monimuotoisuutta myös kaupungeissa. Ajattelutavan muutos vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä.

– On myös tärkeä huomata, ettei niittyjen perustaminen tarkoita luonnon vapaata valtaa. Niittyjäkin hoidetaan, mutta niille annetaan enemmän tilaa olla luonnollisia kuin perinteisille nurmialueille.

– Niityt ja nurmikot voivat olla rinnakkain kaupungeissa ja tarjota tilaa sekä ihmisille että luonnolle. Linnuista esimerkiksi rastaat suosivat nimenomaan nurmikoita ruokailualueina ennemmin kuin niittyjä. Tämä ei siis ole joko-tai-kysymys. Sekä niityt että nurmikot voivat olla osa kaupungin monimuotoista ympäristöä.

Luonnon huomioiminen tuo mukanaan rajoitteita, joita ennen ei ollut

Kaupunkisuunnittelussa on keskeistä pohtia, miten maata käytetään. Yksi iso kysymys on, pitäisikö kaupungit rakentaa tiiviisti, mikä rajoittaisi luonnonalueita, vai pitäisikö antaa kaupunkien laajentua ja jättää luontoa kaupungin sisään.

– Pirstaleinen kaupunkimalli, jossa asuinalueet rakennetaan luonnon ympärille, on minun mielestäni parempi vaihtoehto. On tärkeää, että ihmisillä on luontoa lähellään. Toisaalta tämä tarkoittaa pidempiä välimatkoja ja riippuvuutta autoista ja joukkoliikenteestä.

– Monimutkasta, kun eri suunnitteluratkaisuilla on omat etunsa ja haittansa, Pulli pohtii.

Kaupunkisuunnittelussa luonto huomioidaan entistä paremmin, mutta Pullin mielestä ei vielä riittävästi. Luontoselvityksiä tehdään yhä enemmän, mutta kaikkia tärkeitä lajeja tai ympäristötekijöitä ei vieläkään pystytä tunnistamaan. Pulli ymmärtää, että vaatimukset luonnon varjelemiseksi herättävät myös ristiriitoja.

– Se tarkoittaa monelle muutosta entiseen. Kun rakennusprojekteissa otetaan yhä enemmän huomioon luonnon intressit, rakentajat saattavat kokea muutoksen haasteellisena. Aiemmin suunnittelu oli helpompaa, kun luonnon rajoituksia ei ollut niin paljon.

Rakentajat saattavat kokea turhautumista, kun luonnon huomioiminen tuo mukanaan rajoitteita, joita ennen ei ollut.

”Tuntui kuin olisin keskustellut lintujen kanssa”

Ahti Pulli on samoillut luonnossa koko nuoren ikänsä. Jo parivuotiaana hän kulki linturetkillä isänsä mukana. Oma lintuharrastus alkoi kuusivuotiaana perheen Viron-matkalla.

– Näimme Pohjois-Euroopassa harvinaisen tammitikan ja innostuin. Päätin virallisesti aloittaa lintuharrastuksen, ja rupesin laskemaan lajeja. Tammitikka oli ensimmäinen, ja tähän mennessä olen nähnyt noin 290 lajia, enimmäkseen Suomessa.

Alakoulussa Pulli vietti kaikki välitunnit taivaalle lintuja katsellen.

– Yksi luokkakaveri tuli siihen minun viereeni ja hänkin innostui linnuista, ja niin me sitten yhdessä katseltiin taivaalle. Yläkoulussa liikuin luonnosta ja luonnontieteistä kiinnostuneeseen kaveriporukan kanssa, Pulli muistelee.

Pulli aloitti biologian opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 2020. Muutto kotikaupungista uudelle paikkakunnalle osui koronavuoteen, jolloin uusiin ihmisiin oli vaikea tutustua.

– Kävin silloin yksin linturetkillä. Linnut tuntuivat tutuilta, ja se toi lohtua. Tuntui kuin olisin keskustellut lintujen kanssa.

Tutut kasvit luovat kotoisan tunteen vieraassakin ympäristössä

Havaintoja tekemällä Pulli saa paljon informaatiota lähiympäristöstään. Hän esimerkiksi tietää, että peukaloinen tai laulurastas eivät viihdy kaupungin keskustassa, mutta ne löytyvät lähimetsästä heti kaupungin ulkopuolelta. Hän on myös huomannut, että jotkut lajit käyttävät ihmisten rakentamaa infrastruktuuria hyödykseen.

– Kerran näin sirittäjän kylpemässä rännin vesikourussa.

Pullin mielestä kasvit ovat helpommin ymmärrettäviä kuin ihmiset.

– Kasveilla ei ole tunteita samalla tavalla kuin ihmisillä, mutta ne reagoivat ympäristöönsä, mikä tekee niistä ennakoitavia. Ihmisten kanssa oleminen kuluttaa enemmän energiaa, hän kuvailee.

– Kun löydän ja tunnistan jonkin kasvin, se tuntuu todella palkitsevalta. Silloin tulee turvallinen olo, koska tunnen sen lajin. Tutut kasvit luovat kotoisan tunteen vieraassakin ympäristössä.

Luonto antaa palautetta voinnistaan, mutta ihmisen on vaikea ymmärtää sitä

Pulli esikäsittelee niityiltä keräämänsä maanäytteet laboratoriokeskuksen vetokaapissa. Hän nostelee paakkuisen ja juurakkoisen kokkareen paperipussista siivilän päälle. Hän käyttää ensin neljän millin lävikköä, jonka reikien läpi hän alkaa hieroa näytettä. Seuraavaksi hän siivilöi näytteen kahden millin läviköllä, niin että jäljelle jää vain hienojakoista maa-ainesta.

– Tämä menee jatkokäsittelyyn, jossa määritän maan multavuuden ja happamuuden, hän kertoo.

Kysyn Pullilta, mitä hän ajattelee kaltaisistani ihmisistä, jotka tuntevat lajeja huonosti eivätkä näe luonnossa murto-osaakaan siitä mitä biologi. Kohtelias nuori mies muotoilee vastaustaan varovasti:

– On se minulle ehkä vähän outoa, jos joku ei huomaa luontoa ollenkaan. Ymmärrän, että kaikki eivät tunne lajeja, mutta on vaikea käsittää, että joku voisi olla kiinnittämättä luontoon mitään huomiota, Pulli pohtii.

– Tyttöystäväni on kemisti, ja olen huomannut, että hän näkee maailman eri tavalla kuin minä. Meillä on ollut mielenkiintoisia keskusteluja siitä, miten eri alojen ihmiset havaitsevat eri asioita.

Nuoresta iästään huolimatta Pulli on ehtinyt huomata luontokadon myös Suomen luonnossa.

– Seuraan lintuharrastajien havaintoja netissä, ja olen ollut mukana tekemässä vuosikatsauksia lintulajeista. Näistä on selvästi havaittavissa, kuinka joidenkin lajien määrät ovat laskeneet.

Luontokadon tutkijat tietävät, että Suomessa jo joka yhdeksäs laji ja joka toinen luontotyyppi on uhanalainen. Uhanalaiset lajit painottuvat Etelä-Suomeen ja toisaalta myös Tunturi-Lappiin.

– Luonto kyllä antaa palautetta huonosta voinnistaan, mutta se tapahtuu viiveellä ja epäsuorasti. Ihminen voi suoraan varoittaa toista: ”Älä tee noin, se sattuu”, mutta luonnon viestit ovat epäsuorempia, hajanaisempia ja monimutkaisempia. Se tekee niiden ymmärtämisestä vaikeaa.

– Biologina voin toimia eräänlaisena tulkkina ihmisten ja luonnon välillä, Pulli miettii.

Henkilö kävelee niittyjen välissä.

Luontoa tuhoutuu vielä ennen kuin opimme toimimaan oikein

Pullin tutkielman on määrä valmistua ensi keväänä. Hän toivoo, että kaupunkisuunnittelijat ja myös kaupunkilaiset kiinnostuisivat hänen gradustaan.

Kun keräsin näytteitä Lappeenrannassa, laitoin niittyjen viereen kylttejä, joissa kerrottiin tutkimuksesta, ja moni varmasti huomasi, että se oli meneillään. Voi olla, että joku heistä kiinnostui ja tutustuu tutkimukseen, kun se valmistuu.

– Päättäjillä on tärkeä rooli ymmärtää tutkimusta ja luonnon merkitystä. Myös uutisointi on tärkeää, koska se tavoittaa laajan yleisön ja levittää tietoa kaikkien keskuuteen, Pulli sanoo.

Pulli haaveilee työstä ympäristösuojeluyrityksessä ympäristöselvitysten parissa. Niissä töissä hän voisi hyödyntää lajituntemustaan ja vaikuttaa osaltaan luontoa huomioivaan rakentamiseen.

– Olen toiveikas urani suhteen. Ympäristöselvityksille on tällä hetkellä valtava tarve, ja selvityksiä tarvittaisiin enemmän kuin mitä on resursseja tehdä. Selvitysten tekijöistä on kova pula, ja olen kuullut, että osaamiselleni olisi kysyntää.

Viimeinen kysymys, miten suhtaudut ihmiskunnan tulevaisuuteen näin ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikana?

– Olen melko optimistinen. Tiede kehittyy nopeasti, ja koko ajan syntyy uusia ratkaisuja. Uskon, että asiat tulevat menemään hyvin, vaikka ihmisen onkin vaikeaa ymmärtää luonnon antamia varoituksia, ja sen vuoksi luontoa tuhoutuu vielä ennen kuin opimme toimimaan oikein. Kuitenkin meidän opettajammekin täällä yliopistolla sanovat, että ihminen lopulta ymmärtää ja tilanne paranee, ja olen itsekin omaksunut tämän optimistisen kannan, Pulli hymyilee ja nyökkää.

Pullin luottavainen asenne tuntuu lohdulliselta. Ehkä juuri ihmisen kyky oppia on supervoimamme, joka voi saada aikaan muutoksen.

Tutustu myös muihin kiinnostaviin artikkeleihimme.