MITEN RAKASTAA MUUTTUVAA KAUPUNKIA

Minun Lahti-suhteeni ei koskaan ole ollut ennakkoluuloton. Muutin tänne 19-vuotiaana opiskelijana ja ihmettelin kaikkea: katujen hiljaisuutta, ihmisten omituisuutta, omaa juurettomuuttani. Lähdin aika pian pois ja ajattelin, etten koskaan palaa. Toisin kuitenkin kävi, löysin itseni täältä uudestaan viiden vuoden kuluttua ja yhtäkkiä kaikki oli toisin. Se oli rakkautta toisella silmäyksellä.

Rakkautta kaupunkiin, joka on luonnon sylissä, vähän rujona ja keskeneräisenä, mutta silti oikeana kaupunkina. Minun kaupunkinani. Kasvatin hiljaa omia juuriani Lahteen osallistumalla sen asioihin. Kunnallispolitiikan vuodet opettivat minulle paljon Lahdesta ja lahtelaisista. Miten samaan aikaan yksi kaupunki voikin olla niin rakas, ettei muuttua saisi koskaan – ja niin kovin rakas, että sen soisi muuttuvan.

Erilaiset asiat korostuvat arjessa eri ikäisenä. Nuorena opiskelijana etsin Lahdesta hyviä bileitä, edullisia ruokakauppoja ja siedettävän hintaista asuntoa. Aika hyvin taisin näitä löytääkin, mutta silti eläväisyyttä oli 20 vuotta sitten tässä opiskelukaupungissa vielä liian vähän omaan makuuni. Nyt kahden teini-ikäisen äitinä arvostan eniten Lahden rauhoittavaa luontoa, rantojen muuttuvaa maisemaa ja hiljaisia metsiä, joissa kulkea. Siinä välissä oli myös aika, jolloin arjen sujuvuus pyörällä suhahdellen oli huomattavan olennainen osa viihtymistäni täällä.

Miksi kaupungeissa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota nuorten ihmisten ja lapsiperheiden toiveisiin, vaikka ei itse kyseiseen ryhmään kuuluisikaan? Ainakin siksi, että tutkimusten mukaan ihmiset muuttavat uuteen kaupunkiin todennäköisemmin alle 40 vuotiaana. Oman kokemukseni perusteella se tuntuu uskottavalta. Kaupungit kasvavat nuorista ihmisistä, eikä ole sattumaa, että viimeisen vuoden ajan Lahdessa on keskusteltu kiivaasti kestävästä liikkumisesta. Suomessa ja maailmalla kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosiminen on keskiössä, kun rakennetaan elävää ja nuoria houkuttelevaa kaupunkia. Kyseessä on laaja muutos, jossa kaupungin katutilasta tehdään viihtyisä, oleskeluun ja vapaa-ajan viettoon sopiva tila. Arjen ja kaupungin eläväisyydestä on tullut entistä keskeisempi kysymys, kun olemme koronavuoden aikana oppineet tekemään töitä ja opiskelemaan verkon välityksellä lähes mistä päin maailmaa tahansa. Kaupunkien pitää muuttua viihtyisiksi, jos ne eivät sitä jo ole.

Lahdessa osataan muuttua. On hirmuinen etuoikeus olla kertomassa niistä teoista, joiden ansiosta Lahdesta tuli Euroopan ympäristöpääkaupunki. Pääsen kertomaan pioneerityöstä 1990-luvun raskaina lamavuosina jätehuollon ja vesiensuojelun parissa, sekä viime vuosien suurista investoinneista uusiutuvaan energiaan. Olemme uskaltaneet tehdä niin monta muutosta niin monien nykyistä vaikeampien vuosikymmenten aikana rakentaen kaupungistamme terveellisempää, turvallisempaa ja viihtyisämpää. Minua lämmittää se ajatus, että ympäristöpääkaupunkivuoden jälkeen kaupunkimme rohkea muutostarina on entistä useamman tiedossa. Eniten toivon, että uskallamme yhdessä jatkaa sitä.

Miten voi rakastaa muuttuvaa kaupunkia? Nuorena kenties rakastaa muutosta itsensä takia: kasvamalla ja muuttumalla saa toteutettua omia unelmiaan. Vanhempana muuttuvaa kaupunkia voi tarkastella kuin lastaan tai lastenlastaan: vaikka kaikkea ei aina ymmärräkään, sisimmässään tietää, että lopputulos on tärkein kasvun kannalta.

Saara Vauramo on ympäristöpääkaupungin ohjelmajohtaja. Hän on työskennellyt Lahden kaupungin ympäristöjohtajana vuosien 2016–2019 ajan ja vaikuttanut Lahden kaupunginvaltuustossa vuosina 2009–2012.